torstai 3. helmikuuta 2011

Valokuvatorstai, 193. haaste / Sitaatti

"Muisti on läsnä olevaa mennyttä, ajattelu läsnä olevaa nykyisyyttä ja odotus ja tulevan ennakointi läsnä olevaa tulevaisuutta. Augustinus siis yksityistää aikakäsityksen sijoittamalla sen jättämän jäljen henkilökohtaisesti koettuun aikaan."

Fredrik Långin esseestä 'Aika historiana ja aika kohtalona' teoksessa Minä, sinä ja rakkaus ja muita aatehistoriallisia esseitä (Teos 2010, s. 30.)


 Mummollani oli aikoinaan kissa, papallani oli kissoja, lapsena ollessani kotonamme oli kissa, siskollani on tänä päivänä kolme kissaa ja meiltäkin löytyy kotoa kaksi kissaa. Ylläolevassa kuvassa istuvat meidän mustaharmaaraidallinen Senni ja punaraidallinen Simo. Ilmeisesti se on siis "sukuvika" kun suostuu elelemään kissojen alamaisina...

8 kommenttia:

  1. Ne katsoo tulevaisuutta ja osottavat uusia jälkiä.

    VastaaPoista
  2. Kissa suku siis, oli mullakin muuten aikoinaan kissa.

    VastaaPoista
  3. Ihana tarina ja kaunis kuva. Komeita kissoja :)

    VastaaPoista
  4. Sennin ja Simon alaisena olisin mielellään.

    VastaaPoista
  5. IHANIA Kissoja ! Meillä ei oo sukuvikana kun äidin sydän ei heltynyt edes sille ihanalle vaalean harmaalle pennulle, joka isoaäidin pihalla Pakilassa, joka matkalla kissojen taivaaseen. Siitä on valokuvakin, mutta en ole vieläkään saattanut sitä katsoa edes 40 vuotta myöhemmin.Meitsikin kahden kissan ( Stella ja Kosmo )tassun alla - välillä itsekseen protestoiden, välillä kohtaloonsa onnellisena suhtautuen.

    VastaaPoista
  6. Tunnelmallinen kuva jossa jännät värisävyt, hieman epäluonnolliset, mikä antaa kuvalle sellaisen muiston kaltaisen fiiliksen.

    Mitä muistavat kissat, nuo luontokappaleet? Miettivätkö ne lapsuuttaan, pohtivatko tulevaisuuttaan? Vai ovatko hetken lapsia?

    Hyvä vastaus haasteeseen, kiitos.

    VastaaPoista

Kiitos kun jätit kommentin!