Vielä vuosi sitten kuvan kissa vaelteli pitkin teitä ja tien varsia. Söi mitä kiinni sai ja mitä sattui syötäväksi löytämään. Kenen lie kotipiiristä leikkaamattomana poikana karannut? Tai kesä syksyyn vaihtuessa, ei kesämökki vaihtunutkaan kaupunkiasuntoon vaan jätettiin tien varteen oman onnensa nojaan? Joku tietää mutta kukaan ei kaivannut.... Vaan eipä jäänyt auton alle, ei kettu syönyt kissalasta. Tuli se talvinen päivä kun löysi pihan, josta ei lähtöjä saanutkaan vaan suojan ja ruokaakin. Asettui taloksi, hurmasi talonväen, siinä sivussa muutkin ja osoittautui vallan mainioksi seuramieheksi. Sai nimenkin, Poju ja aivan uudenlaisen elämän...