Loppiaisen aikaan, taisi olla hivenen aikaisemminkin kun huomattiin Simon käyvän juomassa vähän väliä päivän mittaan ja samaan hengenvetoon huomattiin hänellä pahanhajuista hengitystä. Varattiin siis aika eläinlääkäriin. Pahanhajuinen hengitys johtui lievästä ientulehduksesta ja verikoe näytti korkean verensokerin, päälle 24:n. Diabetesepäily. Seuraavaksi piti toimittaa tutkittavaksi virtsanäyte ja sen analysoinnin jälkeen diagnoosi oli selvä. Yksi ilta mietittiin, vähän itkettiinkin, harkittiin ja suunniteltiin. Päätettiin, että kun kerran ollaan kissat otettu ja sitouduttu niiden hoitoon, hoidetaan myös nyt 7-vuotiaan Simon diabetes, niin kauan kun on tarvis. Käytännössä tämä tarkoittaa insuliinipistosta aamuin illoin ruokailun jälkeen. Kesää ja mökkeilyä varten tarvitsemme mitä todennäköisemmin vielä verensokerimittarin, jotta verensokeritasapaino pysyy hyvänä esim. välipaloilla jne. Tätä kirjoittaessa kaikki on toistaiseksi sujunut hyvin, insuliiniannosta on kertaalleen nostettu ja seuraava verensokerikontrolli on n. viikon päästä, jolloin tiedetään taas hivenen enemmän. Tämä vähän ikävämpi käänne Simon terveydessä on vaan vahvistanut sitä tunnetta meille, että lemmikit ovat enemmän kuin pelkkiä lemmikkejä. Ne ovat perheenjäseniä.
.JPG)
-001.JPG)
