perjantai 25. syyskuuta 2009

Tyyntä


Ei tuulikello soittanut sävelmiään 13.9.09 klo 6.54 kun kuvailin...
Suurenna kuva!
Lähettänyt klo
Tunnisteet:

12 kommenttia:

  1. Hanna25. syyskuuta 2009 klo 8.38

    Kuinka kaunis oranssi hetki :)

    Varmasti mieli rauhoittuu ja arjen huolet katoaa tuollaisessa maisemassa istuskellessa?

    VastaaPoista
  2. Tapsu25. syyskuuta 2009 klo 13.30

    Hieno on maisema ja melko iso tuulikello:-)

    VastaaPoista
  3. Tuure kirjoittaa25. syyskuuta 2009 klo 15.21

    Mitkä maisemat! Missä päin Suomea olet?

    VastaaPoista
  4. Wiltteri25. syyskuuta 2009 klo 15.46

    Kiitos kaunis kommenteista, tuulikello on värkätty "uusiokamppeista", pyöreä levy jossa puut roikkuu, on vanhasta pihakeinun jalasta. Kuivat, harmaat männynoksat on kerätty metsästä. Siima on jämäkamaa uistelukassin pohjalta! ;) Maisema on mökiltä, Päijät-Hämeen vesiltä!

    VastaaPoista
  5. Tuure kirjoittaa25. syyskuuta 2009 klo 20.34

    Katselinkin ettei kovin etelää voi olla, kun on noin kumpuista.

    VastaaPoista
  6. irma25. syyskuuta 2009 klo 23.42

    Jännä kierrätystuulikello! Mitenhän saisit tänne sen soitantaa näytteeksi...

    VastaaPoista
  7. Wiltteri26. syyskuuta 2009 klo 8.28

    Kiitos Irma, ääninäytteeseen tarttis varmaan paremman taltioijan kun nykyinen puhelimeni... eli saas nähdä! ;)

    VastaaPoista
  8. Liisa26. syyskuuta 2009 klo 11.03

    Tässä on rauhoittava tunnelma! Hieno tuulikannel! Varmaan uniikkisointinen.

    VastaaPoista
  9. Wiltteri26. syyskuuta 2009 klo 12.32

    Kiitos Liisa! Kello soi hiljaa, pienesti kolisten, ei siis mitään kilinää metallista jota ei pitkästi jaksa kuunnella! ;)

    VastaaPoista
  10. Anonyymi26. syyskuuta 2009 klo 14.40

    Kyllä on kaunista. :)

    VastaaPoista
  11. Wiltteri26. syyskuuta 2009 klo 20.02

    Kiitos Mankeli!

    VastaaPoista
  12. Jarkko30. syyskuuta 2009 klo 16.14

    Ollaan ihan hiljaa kun kauneutesi mulle puhuu.......



    Jarkko

    VastaaPoista

Kiitos kun jätit kommentin!

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)