torstai 19. toukokuuta 2011

Valokuvatorstai, 208. haaste / Sitaatti

"Aurinko laski. Se oli tehnyt pitkän päivätyön ja oli väsynyt. Kuu kipusi vuorostaan taivaalle ja jäi sinne oranssisena möhkäleenä. Ilta illalta sen valo oli vain voimistunut. Nyt se oli täysi, ja vain kuin ihmeen avulla se tuntui pysyvän veden yllä. Se oli kuin lyhty tai valtava karnevaalipallo, ja se hehkui ja näytti siltä kuin siitä olisi sinkoillut kipunoita tyynen veden pintaan. Laaja hiekkaranta oli hiljainen." Merja Otava, Priska (1959; WSOY 2001 : 5.)

7 kommenttia:

  1. Viimeisiä auringonsäteitä melankolisella rannalla. Kaunista !

    VastaaPoista
  2. Kaislat vain nauttivat viimeisistä auringonsäteistä

    VastaaPoista
  3. Hiekkaranta on hiljainen laskevan auringon kajossa.

    VastaaPoista
  4. Hieno kuva rannalta auringon viimeisestä syleilystä

    VastaaPoista
  5. Tyylikäs kuva, jossa oli jonkinlaista hiljaista lohduttomuutta - kuin joku olisi kulkenut yli rannan, sitaatin väsynyt aurinko ehkä, joka raskaita jalkoja raahatessaan rantaviivaa pitkin on painanut korret mataliksi?

    VastaaPoista
  6. Lohduttomuudessaan kaunis kuva viimeisistä säteistä rannalla.

    VastaaPoista
  7. Valtavan hieno valo ja kaislat nätissä linjassa. Tunnelmallista.

    VastaaPoista

Kiitos kun jätit kommentin!