skip to main |
skip to sidebar
Valokuvatorstai, 208. haaste / Sitaatti
"Aurinko laski. Se oli tehnyt pitkän päivätyön ja oli väsynyt. Kuu kipusi vuorostaan taivaalle ja jäi sinne oranssisena möhkäleenä. Ilta illalta sen valo oli vain voimistunut. Nyt se oli täysi, ja vain kuin ihmeen avulla se tuntui pysyvän veden yllä. Se oli kuin lyhty tai valtava karnevaalipallo, ja se hehkui ja näytti siltä kuin siitä olisi sinkoillut kipunoita tyynen veden pintaan. Laaja hiekkaranta oli hiljainen." Merja Otava, Priska (1959; WSOY 2001 : 5.)
Viimeisiä auringonsäteitä melankolisella rannalla. Kaunista !
VastaaPoistaKaislat vain nauttivat viimeisistä auringonsäteistä
VastaaPoistaHiekkaranta on hiljainen laskevan auringon kajossa.
VastaaPoistaHieno kuva rannalta auringon viimeisestä syleilystä
VastaaPoistaTyylikäs kuva, jossa oli jonkinlaista hiljaista lohduttomuutta - kuin joku olisi kulkenut yli rannan, sitaatin väsynyt aurinko ehkä, joka raskaita jalkoja raahatessaan rantaviivaa pitkin on painanut korret mataliksi?
VastaaPoistaLohduttomuudessaan kaunis kuva viimeisistä säteistä rannalla.
VastaaPoistaValtavan hieno valo ja kaislat nätissä linjassa. Tunnelmallista.
VastaaPoista