Tämän viime vuosituhannen alusta olevan torpan kahdessa kammarissa on asunut onni ja suuri surukin, koti se on ollut läheisen kunnalliskodin työntekijöille 1960-luvulle saakka, sittemmin siellä on majaansa pitänyt kunnan vähäosaiset jäsenet päihde- ja mielenterveysongelmineen ja 1980-luvulta aivan näihin päiviin sitä on kesäisin asuttanut taiteilija, muusikko ja maailmanparantaja. Vuoteen 1954 se oli koti anopilleni ja hänen äidilleen.
Siinäpä idylliset kotinäkymät!
VastaaPoistaTuli ihan mummolamainen olo. Ihanan nostalgiset kuvat. :)
VastaaPoistaTää on jo liian ihanaa ollakseen totta! Tuli lapsuutta mummoa ikävä :)
VastaaPoistaNostalgiset kuvat, riipaiseva tunnelma.
VastaaPoistaTyylikäs m/v kuva!
VastaaPoistaKuin silloin ennen....
VastaaPoistaVoi tuota sängynpohjaa ;) Ehkä kotimuseo on tämä.
VastaaPoistaVoi miten puut on kasvaneet isoiksi ja lähelle ikkunoita. Ihan hyvä sänky. Pohjaa vain vähä vahvistettu !
VastaaPoistaOn tainnut pönttö hiukan savuuttaa? =D
VastaaPoistaPieni torppa puiden kätkössä. Hienot, tunnelmalliset kuvat!
VastaaPoistaKuvat aivan älyttömän hienot - haluaa kuulla niiden tarinan! Kenen koti tämä on, vieläkö täällä asutaan. Asuuko onni kammareissa?
VastaaPoistaTämän viime vuosituhannen alusta olevan torpan kahdessa kammarissa on asunut onni ja suuri surukin, koti se on ollut läheisen kunnalliskodin työntekijöille 1960-luvulle saakka, sittemmin siellä on majaansa pitänyt kunnan vähäosaiset jäsenet päihde- ja mielenterveysongelmineen ja 1980-luvulta aivan näihin päiviin sitä on kesäisin asuttanut taiteilija, muusikko ja maailmanparantaja. Vuoteen 1954 se oli koti anopilleni ja hänen äidilleen.
VastaaPoistaMasentavan hyvä kuva!
VastaaPoistaKiitokset kommenteista :)
VastaaPoista