Se taisi olla syyskuuta 2010 kun kauniimpi osapuoli bongasi tämän tuolin eräästä antiikkiliikkeen takanurkasta ja näki siinä mitä mainioimman nojatuolin. Samalla kun yskimme pölyäväksi muuttunutta pehmustetta pois suusta, nenästä ja keuhkoista, nostimme tuolin auton kyytiin. Mietin varmaan mitähän tästä projektista syntyy ja ennenkaikkea, koska? Tuolin ulkonäkö ei tuolloin vielä nostanut huulilleni hurraa-huutoja, mutta oli se kuitenkin halpa ostos, 10e...
Ja aika kului, osoitekin vaihtui mutta tuoli oli edelleen säilytyspaikassaan "anoppilan" varastossa.. Sitten, melkein jo unohduksissa oleva projekti heräsi henkiin. Joulukuussa 2011 laitoimme verhoilukankaan tilaukseen, heti vuodenvaihteen jälkeen löysin itseni korjaamasta ja vahvistamasta tuolin jalkaa. Itse tuoli oli jo ammattilaisen käsissä.
Tammikuun yhdestoista päivä tuoli saapui ehostettuna omalle paikalleen, uuden tuolin tuomalla energialla entisöin vielä (lue: maalasin) vanhan jalkalampun lukunurkkaamme. Ja projekti sai päätöksen! Kissatkin kotiutui tuoliin heti, molemmat kelpuuttavat sen nukkumapaikaksi ja vielä toinen teroittaa siihen kyntensäkin... aaaarrrggghhhh....!!!!!
Ihanan tuolin löysitte ja loppujen lopuksi aika nopeasti se tuli tuunattuakin. Joskus voi mennä vuosia, jopa vuosikymmeniä ennen kuin projekteja edes aloitetaan.
VastaaPoistaJotenkin tutun näköinen tuoli, ihan kuin jollasin sukulaisella olisi ollut tuollainen 60-luvulla.
Niinpä, seuraavaksi pitäisi löytää/nikkaroida rahi missä lepuuttaa jalkoja. Tuoli on joo vanha mutta ikää en tiedä, verhoilija kertoi sen olevan joko tanskalaista tai ruotsalaista alkuperää... Kuvan retrolamppu on ruotsalaista muotoilua 60-luvulta Bumling nimeltään. Ajan saatossa siitä on tosin muoviritileikkö kuvusta hävinnyt...
VastaaPoistaRemontti reiska vapise - täältä tulee remontti Wiltteri!
VastaaPoistaÄlä Ari viitsi, kesällä kai murtui peukalo kun löin siihen vasaralla. Kyllä se nyt jo toimii... ;)
VastaaPoistaOn se vaan hieno!!
VastaaPoistaMainiosta säilytitte ajan hengen valitsemalla samanoloisen kankaan. Tuntuu, että teillä joka esineellä on oma elämänsä ja tarinansa. Ihana asia!
VastaaPoistaKiitos Minttu :)
VastaaPoistaMari, ehkä tänne kuvien muodossa on valikoitunut ne erityisimmät jutut...iskunaskonjyskinmaskunikean hommat jätetään kuvaamatta :D
Tuo tuoli on jotenkin niiiiiiin teidän oloisenne... ;)
VastaaPoistaTuota lukiessani mietin, että meinaatko ihan itse verhoillakkin tuon, mutta et kuitenkaan. Tuoli on sen muotoinen, että vaatii jo verhoilijan ammattitaitoa.
VastaaPoistaJasso, kohta se on taas verhoilukunnossa=D
Joo Tiitsa, toivottavasti tarkoitit kuvaa jossa tuoli on valmis... ;D Tuo oli muuten Ellan antiikista, sieltä takapihan varastoista..
VastaaPoistaKootee, ei olisi musta ollu ikinä tuon verhoilijaksi!!
No jo!
VastaaPoistaNiin on.. :)
VastaaPoista