Wiltterin valokuvat: linnut

Jo usean vuoden ajan mökkisaaressamme on kuultu haukan huuto, silloin tällöin nähtykin. Tänä kesänä haukka oli tehnyt hivenen lähemmäs mökkiämme pesän ja poikasten kasvettua saimme nähdä useita lentoharjoituksia. Ja aina olin myöhässä kameran kanssa. Vaan eräs perjantai-ilta otin kameran ja hiippailin syvemmälle saareen männyn latvoja tähystellen.

Haukan huuto kuului silloin tällöin vai oliko se poikanen, en ollut ihan varma. Lintuja vain ei näkynyt. Huuto kuului jo aika läheltä, joten päätin pysähtyä ja nojailla mäntyyn, josta oli suht` avoin näkyvyys taivaalle. Jospa saisin edes pari lentopyrähdystä tehtyä. Aloin tekemään kameraan säätöjä, vaan silloin haukka lennähti läheisen männyn oksalle ja siinä sitä sitten ihmeteltiin toisiamme. Säädöt jäi tekemättä ja annoin kameran laulaa. Ja toivoin, että kuvista saisi tolkkua myöhemmin. Kuvasin n. puolen minuuttia ja tilanne oli ohi. Haukka häipyi taivaalle. Hetkeä myöhemmin se teki lievän "häätölennon" minuun takaapäin, josta arvasin, että on aika poistua paikalta ja antaa haukkaperheelle "kotirauha" takaisin.

Luulen, että kyseessä on ampuhaukka koon ja huudon perusteella, olenkohan ihan hakoteillä??? P.s. Klikkaa kuvat suuremmaksi...

Tänäkin vuonna mökillä pesivät meidän pöntöissä ainakin kaksi kirjosieppoperhettä, heidän lisäkseen tali- ja sinitiaiset huolivat tontiltamme asumukset.

Kissamme jättivät heidät alkukesästä rauhaan vaan kun alkoi syöttöpuuhat heidänkin mielenkiintonsa heräsi...

Salaa toivoimme poikasten lähtevän kissojen päiväunien aikaan tai jossain muussa sopivassa hetkessä jos kerran kissat nukkuvat keskimääräisesti 18h päivässä...

Vaan tietenkin kirjosiepon poikaset päättivät lähteä silloin kissat lekottelevat kalliolla, tässä ensimmäinen seikkailija...

Kenties tuon pöntön viimeisen lähtijän löysin pöntön alta kun muut olivat jo syvemmälle saaren suojiin houkuteltu. Nyt oli pakko hivenen puuttua asioiden kulkuun ennenkuin kissamme käsikirjoittavat tämän poikasen neuvolakortin ensimmäiset rivit...

Nostin poikasen lautapinon päälle turvaan kissoiltamme, poikanen huuti äitiä apuun nokka avoimena.

" jospa hyppisin ja huutaisin..."

Loppu hyvin, toivottavasti kaikki hyvin. Poikanen löydettiin ja johdateltiin syvemmälle männikköön, pois pihapiiristämme. Kissat saivat tyytyä toistaiseksi kaupan antimiin, vaistojaan ne toteuttavat enemmän päästäisten kanssa. Kiitos kun jaksoit kahlata kuvat läpi!